Day 7-8 Zululand/St. Lucia (B)
Approximate Distance: 415km
Estimate Travel Time: 4 1/2hrs
Make your way to the beautiful Zululand area where you overnight in a comfortable guest house in St. Lucia town. One of the best areas to view hippo and crocs, St.Lucia Estuary offers many optional activities such as boat cruises, nature walks, and kayaking, all of which can be arranged optionally, at the guest house.
The area has the scarce Suni (Livingstone’s Antelope) and red duiker, the African Broad Bill, Pink throated Twinspot and the striking Narina Trogan as prime species. Early morning or late afternoon walks are rewarding experiences, with the chance to get unusually close to game, perhaps even glimpsing a bush baby that only makes its presence known by a raucous night cry.
The St. Lucia Wetlands is a huge expanse of estuaries which is dominated by Lake St. Lucia, the largest estuarine body of water in South Africa. The St. Lucia Marine Reserve, which extends roughly from Sodwana in the north to Mapelane in the south, contains no less than five different ecosystems, and is home to complex body of vleis (wetlands), pans, swamp forests and grasslands. These include the lake itself, a wilderness area known as Mfabeni and Tewati, a marine conservation area, the reed and papyrus wetland of the Mkuze swamps and western shores, and a fossil shoreline more than 25,000 years old.This was the first game reserve in South Africa. Today the Greater St. Lucia Wetland Park stands as a beacon to the efforts for conservation in South Africa.
After the crushing defeat in the Battle of Blood River, where an estimated 3,000 warriors fell, the Zulu retreated across the Tugela River into the region known as Zululand. In 1879, the ruler Cetshwayo refused a British ultimatum, and aBritish army invaded from Natal (Durban). The Zulu annihilated a British force in the Battle of Isandlhwana, and only in 1887 was the war ended and Zululand annexed by Britain. In 1897 it was incorporated into the greater Natal region. Two rebellions - in 1888 and 1906 - were suppressed.
Rhino Coast B&B, St.Lucia
Rosoisen, hikisen ja maanläheisen safari-elämän päätteeksi saavuimme Intian valtameren rannalle St. Luciaan. Ensimmäinen vaikutelma St. Luciasta perinteisen turismielämän keitaana ryöpsähti niskaan ajaessamme joen rantaviivaa. Rantakatu on täynnä pikkuruisia ravintoloita ja krääsäkauppoja, jotka houkuttelevat ohikulkijoita värikkäin mainoksin ja houkuttelevin annoskuvin. Pääkadulta ensimmäinen katu oikeaan ja muutama sata metriä rauhalliselle asuinalueelle päin, ja saavuimme suurehkon punatiilitalon pihaan.
Meille osoitettu majapaikka Rhino Coast B&B luksushuoneineen, sai tämän (leirielämään jo kyllästyneen)sulaan hymyyn, mutta huoneen lämpöilmapumppu ja tilava kylpyamme (sekä mahtava vanity cit kynsiviiloineen) irroitti huulita jo suoranaista hyrinää. Suurin ero Pretoriaan ja Johannesburgiin ovat aidoilta ja pihoilta puuttuvat piikkilanka-aidat, vartijat sekä köyhistä köyhimmät. 
Tiedusteluillemme alueen vaarallisuudesta, ja mahdollisuudesta kävellä illan tullen ravintolasta majapaikalle (500m)hotellin emäntä vain naureskeli ojentaessaan hotellin ulko-oven avaimen meille, ja vakuutti alueen olevan täysin turvallinen yöllisille ekskursioillemme. Taidammekin illan tullen nautiskella vapaudesta kävellä paikasta toiseen, jatkuvan autolla ajelun sijaan, uppoutua paikallisiin turistirysiin, ja hyvällä omalla tunnolla mutustella mahan täydeltä hyvää ruokaa ja juomaa.
 |
| Blogin päivitystalkoot |
 |
| Tänne syömään, jos OP:n kortti suostuu yhteistyöhön :) |
Kokemus nimeltä St. Lucia…
Illan ravintola valittiin terassin koon mukaan, ja päädyimmekin istuskelemaan tusinan muun valkonaaman kanssa samalle ruokakulholle. Tarjolla oli kaikkea kanapizzasta valtaviin annoksiin mereneläviä, ja koska merenrantakaupungissa ollaan, niin mitäpä sitä muuta voi tilatakaan, kuin juuri niitä niveljalkaisia ja selkärangattomia (vai mitä ne nyt olivatkaan). Palanpainikkeeksi tilasimme jälleen punaviiniä, tällä kertaa kannullinen talon omaa, nimettömäksi jäänyttä, mutta aivan kelvollista juomaa.
Tuskin olimme saaneet annoksemme nautittua, kun silmäni osuivat näkyyn, jonka luulin ensin kummunneen kaikesta nauttimastamme viinistä. Nyt se siis alkaa, juoppohulluus, tuumin itsekseni, kun samalla kurkustani karannut ähkäisy tavoitti jo Janin korvat. Muitakin katseita kohdistui jo tuijottamaani suuntaan, enkä ole koskaan vielä kuullut juoppohulluuden alkavan usealla yhtäaikaisesti, joten päättelin sittenkin nähneeni juuri sen mitä silmäni olivat jo muutaman minuutin yrittäneet kertoa. Kadulla tallusteli ihka elävä virtahepo. Tässä vaiheessa moni huokaa pettymyksestä, ja osa huomauttaa, ettei virtahepo ole mikään vaaleanpunainen elefantti, ja tottahan se on, hippo oli harmaa ja äärimmäisen todellinen pysähtyessään tien toiselle puolelle aterioimaan, mutta näky oli yhtä uskomaton kuin jos Senaatintorille tallustelisi karhu, joten kyllä sitä itse kukin varmasti hieraisee silmiään kerran jos toisenkin.
Siinä me ja puoli kaupunkia siis tuijottelimme ravintolan eteen pölähtänyttä virtahepoa, joka kooltaan vastasi suurta henkilöautoa, ellei jo pikemminkin tilataksia. Paikallisillekaan näky ei ollut tuntunut olevan tavallinen, sillä yhtälailla terassilla silmiään hieroskelivat turistit, kuin ravintolan henkilökuntakin, jotka toisin kuin muutamat innostuneet turistit, osasivat suhtautua olentoon pelon sekaisella kunnioituksella. Virtahepo kun ei ole mikään leppoisa halikaveri, vaan ihka aito peto, joka vain naamioituu pehmoisen rasvakerroksensa ja kumpuilevien muotojensa taakse. Todellisuudessa virtahevot on vastuussa suurimmasta osasta ihmiskuolemista Afrikassa, ja onkin syystä saanut nimityksen maanosan vaarallisimpana eläimenä. Tosi kuin vesi, tarkistakaapa vaikka.
Pelastettuaan kameroineen hyörivät turistit verenhimoisen hipon ulottumattomiin, henkilökunta palasi asemiinsa, ja rauhallinen hirviömme jatkoi häiriintymättä märehtimistään tien poskessa. Kaikki palasi siis lopulta uomiinsa, paitsi virtahepo, joka hiljalleen siirtyi lähemmäs ja lähemmäs uinuvaa lähiötä kadoten lopulta kokonaan puistikon varjoihin. Meille kehitys ei luvannut hyvää, sillä juurikin samaisiin varjoihin olisimme mekin ennen pitkää matkalla. Tilannetta ei parantanut laisinkaan se, ettemme olleet muistaneet ottaa mukaamme käärme-taskulamppuamme, joten matkasta läpi puistikon varjojen tulisi entistä haasteellisempi.
Ajatus jaloittelusta ei enää tuntunut juuri houkuttelevan kumpaistakaan meistä, ja viimeiset lasilliset edessämme venyivät venymistään, kunnes lähtöä ei enää voinut estää kuin tilaamalla lisää. Viini ja rapuset vatsassa kellien päätimme yhteistuumin, ettemme antaisi yhden virtahevon (ja muutaman käärmeen) estää meitä nukkumasta ilmastoidussa huoneessamme, tuoksuvan puhtaiden lakanoiden syleilyssä. Varmuuden vuoksi päätimme kuitenkin marssia äänekkäästi tömistellen läpi pimeän puistikon, herättäen varmasti kummastusta satunnaisissa ohikulkijoissa, mutta myös (toiveena ainakin oli) pelkoa jalattomissa ja nelijalkaisissa saalistajissamme.
Noh, sanomattakin on selvää, ettemme kohdanneet loppuamme omituisella marssillamme läpi pimeän puistikon: se mitä kohtasimme, oli kuitenkin lähestulkoon yhtä hurjaa, sillä mitkään mukavat marssikengät, eivät varvas-sandaalit loppupeleissä ole ja niinpä loppuilta meni jaloista huolehtiessa.
(yllä oleva kuva ei ole meidän ottamamme, mutta halusimme tähän kuvan siitä hurjasta pedosta, jonka kohtasimme yöllisessä St. Luciassa)
Toinen päivämme St. Luciassa.
…sujui huomattavasti ensimmäistä tavanomaisemmissa merkeissä. Blogin päivittelyn lomassa suunnittelimme snorklausretkeä Cape Vidaliin, ja pyrähdystä Krokotiili Centteriin. Kohtalo oli kuitenkin jälleen kerran päättänyt astua varpaillemme, sillä loppupeleissä emme merenkäynniltä voineet snorklata, emmekä nälän yllättäminä kyenneet pyrähtämään muualle kuin paikalliseen Spar-kauppaan, josta ostimme pekonia ja tuoreita sieniä, hotellilla odottelevien nuudeleiden kavereiksi. Aktiviisen päivän sijasta nautimmekin maittavan aterian hotellin patiolla ja huvittelimme pulahtelemalla uima-altaan viileään veteen; yhtä kaikki ihana päivä.
 |
| Kuvassa oikea Antilooppi, kuva otettun Ns. Game Parkissa |
