Johannesburg / Pretoria

                            OPIKOPI GUEST HOUSE
                                      (linkki Opikopin sivuille)
                                                                (linkki videoon) 

(Tämä on muuten sattumoisin kuva huoneestamme (ei tosin meidän ottama). Sängystä vasemmalla käytävä keittiöön ja omalle terassillemme (meillä on kaksi kerroksisen talon kattohuoneisto) ja oikealle, ohi nojatuolien, avautuu kylpy(lä) tilat.)  
 
Matkamme ensimmäisen viikon vietämme Opikopi Guest Housessa Luxus majoituksessa. Opikopi Guest House sijaitsee Pretoriassa, lähellä Johannesburgia, ja sieltä on lyhyt matka lukuisiin mielenkiintoisiin paikkoihin.
Alla muutama retki, jotka ajattelimme tehdä, vaikka pääpaino tällä viikolla onkin levätä ja nautiskella:

• Kiertoajelu kaupungilla
• Retki Leijona-puistoon (jossa kuulemma voi jopa silittää leijonan pentuja) (linkki)
• Illallinen hienossa ravintolassa (jos listalta löytyisi jotain erikoista)
• Museo- ja nähtävyyskierros
 

 

Come and experience our warm, friendly and romantic atmosphere, delicious cuisine and trained staff to accommodate your every need...


Opikopi is situated centrally in a quiet Eastern Pretoria suburb called Erasmuskloof and is close to numerous attractions and offices: Botanical Gardens, Voortrekker Monument, Union Buildings, Menlyn shopping Mall, Sita Offices, Kloof Medic Clinic,Waterkloof and Wingate Park Golf Course, N1 freeway and only 20 min from OR Tambo Airport!

We offer 8 double suites which are all individually decorated and reflect understated elegance, and luxury.

All the suites have their own private entrance into the garden. Each totally enchanting and captivating! We also have 2 luxury self catering units with private entrances and fully equipped kitchens for the long stay guests.

Individual DSTV with 14 channels, Wi-Fi internet service and fully stocked bar fridges are but a few of the many special amenities that we offer at Opikopi Guest House.

Päivä  1.
Saapuminen Etelä-Afrikkaan, ja
vastaanotto Opikopissa

Tässä onnellisen rauhalliset ja stressaamattomat kasvot. Meillä ei ollut aavistustakaan siitä kuinka (johtuen ensimmäisen koneemme yli1h myöhästymisestä) jännittäisimme koneen vaihtoa Lontoossa, juoksisimme läpi loputtomilta tuntuvien terminaalien, ja saapuisimme Jumbolle viimeisen kuulutuksen saattelemina, hiestä märkinä ja huohoittaen.

 Tässä taustalla jättimäinen sillipurkki nimeltä Boeing 747-400, jossa vietimme elämämme pisimmät 13h, jännittäen vierustoverin vatsataudin tarttumista, mutta myös nauttien palvelusta, jollaista tarjoaa vain

British Airways :)

 Kaikesta jännittämisestä huolimatta matkamme paratiisiin meni hyvin. Poikkeuksena totuttuun, laukkumme odottivat meitä hihnalla saapuessamme niitä noutamaan, myös Opikopin ystävällinen kuljettaja oli ilmaantunut 30min etuajassa, nimikyltti "sara peterson-jessen"- kainalossaan, niinpä olimme hotellilla ennen kuin totuus perillepääsystä edes kunnolla iskeytyi tajuntaamme.


Hotellilla meitä odotti aamiainen ja vastaanottovirkailijamme Duncan, joka otti meidät vastaan innokkaasti, ja ystävällisesti, kuin perheenjäsenet, pahoitellen edellisyön myrskyn jälkiä (vihreä uima-allas). Oli ihana istahtaa hetkeksi ja kuunnella virkailijan innostunutta esittelyä kaikista niistä paikoista, jonne meille järjestettäisiin käynti, jos vain niin tahtoisimme. Samalla jaloissamme pyöri omistajan kaksi koiravanhusta kerjäämässä rapsutuksia, joten tunsimme lähes tulleemme kotiin. Eetu-ikävä ei ole poistunut, mutta pikkaisen helpottanut, kiitos näiden ihanien karvatassujen. (kuva toisesta Eetun korvikkeesta.

...Duncan muuten varoitti omistajan käyttäytyvän kuin koiransa, ja tuppautuvan seuraan milloin ruokailun tai drinkkien merkeissä, joten odotamme innolla mitä ilta tuo tullessaan.


Nyt rentoudumme piiiitkän kylvyn jälkeen pujahtamalla hetkeksi valkoisten lakanoiden hyväiltäväksi. Illalla istumme nauttimaan hotellin ihanasta ruokatarjonnasta, ja suunnittelemme aktiviteettejä tuleville päiville.

Tänään ihanaisen paljon kaivatun levon jälkeen uskaltauduimme vielä Pretoriaan. Koska lentokoneessa nautittu mainio englantilainen aamiainen oli jo aikoja sitten hyödynnetty, oli aika hankkia jotakin tukevaa syötävää. Itse paikan omistaja Helen de Beer vei meidät paikalliseen melko tavalliseen ruokapaikkaan.

Koska eksotiikka on päivän sana päätin tilata Knu-Antiloopin fileen, joka oli mitä mainion riistalle miedosti maistuva riistaruoka. Sara söi sitten Kana-Pekoni hampurilaisen, terassilla istuessamme odotimme jä pelkäsimme sykkiä pilviä ja salamoita, mitkä eivät sitten koskaan yltäneetkään päällemme.

Tässä vielä  muutama kuva öttiäisestä ja alueesta jolla majailemme.

 Näkymä kohti kaupunkia parvekkeeltamme...








Päivät 2 ja 3


Eilen teimme pienen retken Pretorian keskustaan, eikä suunitelmissamme ollut mitään suurempaa. Kun hotellin omistajan mies lupasi heittää meidät maksutta johonkin paikaan reitin varrella, ei tarjouksesta voinut kieltäytyä. Matkan varrella käytiin toki kovaa keskustelua siitä, menisimmekö viettämään päivää Pretorian keskustaa(kirkkoaukio) Vai suureen ostoskeskuseen, missä olisi kaikkea mitä vain tarvita saattaa. Minä(jJani) sain sitten taivuteltua saran pään siten, että menimme keskustaan. Keskusta oli kaikenkaikkiaan huono ratkaisu, koska meitä kehoitettiin pysymään ihan aukion tuntumassa. Nähtävää olikin todella vähän, mutta toki pieni kahvilamme oli kokemisen arvoinen.

Kuvassa ostari, missä lounastimme.

Sovittuna ajankohtana kuljettajamme poimi meidät kyytiin kahvilan edestä, mihin meidät oli jättänytkin. Ajelimme kohti hotelliamme, käytäen maisemareittiä, mutta keskustelustamme ilmeni kuljettajalle, se että olimme kiinnostuneet historiasta. Kuski muutti suuntansa erääseen historialliseen kohteeseen, taloon joka toimi Buurisodan rauhansopimuksen allekirjoitus paikkana. Talo oli nimeltään Melrose-house (http://www.melrosehouse.co.za/), jossa esiteltiin kaikkea siirtomaa-aikaan ja Buurisotaan liittyvää materiaalia, kuvia meillä ei kuitenkaan ole koska jätimme kameramme tällä reissulla kotiin. Talon jälkeen kuljettajamme kertoi jatkavansa vielä toiseen kokoukseen, mutta ilmoitti halunsa jättää meidät tuolle ostarille, johon kai alunperinkin olisi pitänyt mennä.  Ostarilla suositeltiin erästä kalapaikkaa joka oli tunnettu jos monen moisista merenelävistään mitä herkullisimissa muodoissaan. Ostarilla aikamme kierreltyämme huomasimme ajan vähenevän ja nälän vielä kurnivan suolessa, jolloin suuntasimme mainittuun kalapaikkaan, Tilattuamme isot pannulliset kunigas-katkarapuja, tiesimme että nälkä olisi hetkessä kuin muisto vain, ja kyytikin oli jo lähes valmiina poimimaan meidät kyytiin. Täydellä mahalla matkustimme ihanaan hotelliimme ja valmiina kääriytymään puhtaisiin lakanoinhin ja odottamaan seuraavaa jännittävää päivää......

Ja tässä vaiheessa annan kirjoitusvuoron Saralle, mutta sivussa näkyvästä kuvasta voinette osin arvailla mitä seuraavana päivänä tapahtui...

ja Sarahan jatkaa...


...tapasimme tänään leijonat., sekä esihistorialliset vanhempamme yhdessä Opikopin väen kanssa (tuntuu kuin olisimme todellakin osa tätä perhettä, kuin serkkuja, joita kuljetellaan joka paikkaan, joille ostetaan vettä ja joista pidetään uskomattoman hyvää huolta,).


Torstai-aamu valkeni hieman yllättäen sillä sänky on täällä niin mukava, että emme millään hentoisi nousta aamuisin, joten saavuimme aamiaiselle n.8.30 eli 30min myöhässä.  (Aamiaiset ovat muuten aivan loistavia! Joka aamu hintaan sisältyy valtaisa valikoima erialisia paistettuja makkaroita, nakkeja, sieniä, tomaattia, kalapuikkoja ja jopa jauhelihakastiketta! ...sekä tietenkin leipää, jogurttia, hedelmiä, mehuja, muroja ja myslejä, sekä taivaallista kahvia!)


Aamiaisella seuraamme liittyi jälleen Pieter De Beer, toinen omistajista, joka oli ottanut sydämen asiakseen järjestää meille mahdollisimman paljon tekemistä täällä olomme aikana. Olimme alunperin suunnitelleet menevämme käymään tavallisessa leijonapuistossa, mutta isännältä saimme kuulla hieman erilaisesta leijonapuistosta, jossa emme istusikaan autossa leijonien keskellä, vaan kävelisimme savannilla niiden kanssa,  joten tottakai tartuimme tähän uskomattomaan tilaisuuteen.

 Pieter liittyi siis seuraamme aamiaiselle, ja häneltä saimme kuulla päivän suunnitelman. Aktiviteettien täyteinen päivämme alkoi toiveemme mukaan vierailulla Maropeng' iin (Ihmisten synnyinsijoille ...http://www.maropeng.co.za/), jossa tutustuimme arkeologisten kaivausten unelmia-luoliin, löydettyihin fossiileihin, sekä kerrassaan uskomattomaan interaktiiviseen ja multimedian keinoin toteutettuun museoon, jossa matkustimme lautalla läpi ajan ja ihmisten historian.






































Päivän loppupuolella vierailimme uudessa Leijonapuistossa (http://www.ukutula.com/

...jossa näimme tiikereitä ja gepardeja, pidimme sylissä 3vkoa vanhoja leijonan pentuja, leikimme 12vkoisten rasavillien innoittamina, kädet naarmuilla, sekä kävimme kävelyllä jo lähes aikuisten urosleijonien kanssa.

Uskomaton kokemus iskeytyi tajuntaan kunnolla vasta teini-ikäisten puskiessa vasten jalkojamme ja taistellessa metrin päässä kananpoikien raadoista. Vaikka emme tulisi näkemään enää yhtä ainutta eläintä koko reissun aikana, olemme ainakin nähneet ja koskettaneet eläinten kuningasta. ...ja voi muuten olla että huominen retkemme eläintarhaan saattaa tuntua hieman kesyltä, tämän päiväisen rinnalla.

Tässä kuvassa kaksiviikkoisen imetystä ja alempana isojen poikien kiista ruoasta.

Päivä 4
Vietettiin Pretoria Zoossa ( http://www.zoo.ac.za/) ja Voortrekker monumentilla http://www.voortrekkermon.org.za/ jossa opimme paljon maan historiasta, ainakin yhdestä näkökulmasta. ;)




Päivä 5

Lauantain olimme päättäneet viettää leväten, kylpien ja elokuvia katsellen. Kesken laiskottelun, oveemme kuitenkin koputettiin, ja meille tarjoiltiin vuoteeseen (jossa olimme lojuneet lähes koko päivän) kauniisti koristellut lautaset sienijuustopiirakkaa. Emme olleet tilanneet lounasta, joten kummeksuimme hieman tätä tervetullutta ravintoa, mutta rentouduimme kun kuulimme että se oli Opikopilaisten lahja meille. Päätimme siis olla katsomatta lahjahevosta suuhun, ja nauttia täydellisen lekottelumme päivän mahtavasta lounaasta yhtä mahtavan punaviinin kera.

 Sunnuntaina tunsimme itsemme täysin levänneiksi ja nousimme nauttimaan viimeisen aamiaisemme Opikopi:ssa. Söimme jälleen vatsamme täyteen kaikkia tarjolla olleita herkkuja, sillä emme olleet täysin varmoja siitä milloin saisimme syödäksemme seuraavan kerran. Olimme nimittäin päättäneet elää mahdollisimman säästeliäästi, kuultuamme lukuisista tietulleista, vuokra-auton kuluista, ja puistojen pääsymaksuista, joita seikkailumme vielä toisi eteemme.

Pakattuamme haikein mielin viimeiset tavaramme, siirryimme ala-aulaan kirjautumaan ulos hotellista odottamaan kuljetusta seuraavalle etapillemme, Mhanya B&B Lodgeen. Maksaessamme loppulaskua, huomasimme saaneemme lukuisia alennuksia reissuistamme, ja olimme entistä tyytyväisempiä päähänpistoomme ostaa ”ostarireissulla” Opikopilaisille muistoksi englanninkielinen Kalevala. Suomen karttoineen ja kertomuksineen pohjoisesta maastamme ja sen omaperäisistä kansoittajista, Kalevala tuntui juuri sopivalta kiitollisuuden osoitukselta ja niinpä taputtelimme toisiamme olkapäille kiivetessä taksiin, ja kohti uusia seikkailuja.