Taas kerran jouduimme toteamaan Gap:in suunnitteleman reitin ja aikataulun yltiöpositiiviseksi, suunnitellun 200 km ajoon oli laskettu kuluvaksi 2 1/2 h, joka meidän eurooppalaisella turvallisella ajotavalla venyikin 8 tuntiin. Toki tähän aikaan sisältyi mitä monimuotoisin rajanylitys, missä passiin piti hakea leima useammastakin paikasta, joka sitten täytyi esittää jokaisessa tarkastuspisteessä, matkatessamme kohti Swazimaata. Rajan ylitys oli loppujen lopuksi aika rento tapahtuma, aina löytyi hymyileviä kasvoja ja jokainen tarjosi apuaan, kun hieman pöllähtäneet turistit seikkailivat raja-alueella.
Heti Swasimaan puolelle ehdittyä, totesimme tämän pienen valtion ottavan turismin vakavasti ja palvelualttiuden olevan vielä Etelä-Afrikkaa hitusen edellä. Swasimaa on pieni miljoonan asukkaan valtio suuren afrikan sylissä, ikäänkuin vatikaani meillä euroopassa. Kuningas "King Mswati IlI" on painottanut juuri tätä palvelu alttiutta ja kannustaa ihmisiä yrittämään. Hänen isänsä Sobhuza II (22. heinäkuuta 1899 – 21. elokuuta 1982) oli Swasimaan 3. kuningas, ja kruunattiin kuninkaaksi vasta 5kk ikäisenä, ja hallitsi aina 80 luvulle saakka, ollen näin maailman pisimmin vallassa ollut monarkki. Mitä häneen tulee hän kannatti aina väkivallatonta toimintaa, toivoen asioiden ratkomista puhuen ja sovitellen. Tästä lienee seurausta se että swasimaata sanotaan turisteille todella turvalliseksi, enkä itse kohdannut minkäänlaisia ongelmia liikkuessani premisseillä.
Kuten kuvastakin voi todeta, swasi-maata korostavat erityisesti nuo jylhät vuoret jotka reunustavat ja halkovat tätä pientä sympaattista valtiota. Vuoret ylittävää moottoritietä saa ja pitää ihmetellä niin lukuisin nousuineen ja mutkineen, nopeuksien ollessa jo se ennestään tuttu 120km/h.
Tavoittenamme oli löytää Mbabane ja siitä eteenpäin jatkuva tie kohti Mlilwanea. Osoittautui kuitenkin, ettei tien löytäminen ollutkaan se helpoin osuus tästä vuoritoisesta autoiluretkestä. Poiketessamme pääkaupunkiin etsien herkullista ruokapaikkaa, menetimme kokonaan suunnan ja käsityksen missä olimme. Tästä seurasi reiluhko 50 km koukkaus väärällä tiellä, joka johti suunnan tarkistukseen ja eksymiseen oikeaan paikkaan, päämääräämme "Mliwane wildlife sanctuaryyn"
 |
| Mlilwane oli ihastuttava paikka, ja juuri sellainen kuin olin aina kuvitellut safari leirin olevankin; nukuimme beehive-mökeissä ja ruokailimme järven rannalla (näkymä tämän linssiluteen takana) |
 |
| ...tässä parempi kuva näkymästä, josta nautimme aina ruokailun yhteydessä. |
 |
| ...ja tässä kuva niistä, ei niin ihanista, veikkosista jotka päivystivät kaikkialla yläpuolellamme (kuvassa kaveri on oikeassa koossaan, joten tämä yksilö on suhteellisen pieni). |
 |
| tarkkasilmäisimmät saattavat erottaa strutsin ravintolan ja nuotion välissä. Kyseessä oli jääräpäinen naaras-lintu, joka oli päättänyt hylätä leirin ulkopuolella asuvan siippansa, ja muutta kimpsuineen ihmisten lähelle. |
 |
| sisäkuva beehive-mökistämme, jossa yövyimme 2 yötä |
 |
| Meillä oli edelleen käytössämme sisävessa, ja suihku, joten aivan metsäläiseksi emme vielä ryhtyneet. |
 |
| Kuva mökeistämme ulkoapäin. |
 |
| Naaras-strutsin hylkäämä siippa, asusteli kauempana leiristä. Tässä olemme matkalla paikalliseen kylään ostoksille. |
 |
| Turistien viihdytykseksi oli järjestetty mahdollisuus vierailla "aidossa" Swasi-kylässä. Tässä pukeudutaan huivin, sillä farkut eivät olleet sopiva asuste vierailulle. |
 |
| Oppaamme Cecil keskellä, kylän pomo vasemmalla, ja kylän johtahan adoptoimat orvot oikealla. |
 |
| Paikallisen orpokodin johtajatar ja lapset opettivat vanhoja perinteitään. Tässä tanssitaan naisten tanssia ja lauletaan naisten tanssia. |
 |
| ...ja tässä miesten tanssin harjoittelua. |
 |
| Jani osti huomenlahjan paikalliselta hopeasepältä; norsu afrikasta, joten syksyllä ehkäpä nopat Vegasista |
Taas kerran jouduimme toteamaan Gap:in suunnitteleman reitin ja aikataulun yltiöpositiiviseksi, suunnitellun 200 km ajoon oli laskettu kuluvaksi 2 1/2 h, joka meidän eurooppalaisella turvallisella ajotavalla venyikin 8 tuntiin. Toki tähän aikaan sisältyi mitä monimuotoisin rajanylitys, missä passiin piti hakea leima useammastakin paikasta, joka sitten täytyi esittää jokaisessa tarkastuspisteessä, matkatessamme kohti Swazimaata. Rajan ylitys oli loppujen lopuksi aika rento tapahtuma, aina löytyi hymyileviä kasvoja ja jokainen tarjosi apuaan, kun hieman pöllähtäneet turistit seikkailivat raja-alueella.
Heti Swasimaan puolelle ehdittyä, totesimme tämän pienen valtion ottavan turismin vakavasti ja palvelualttiuden olevan vielä Etelä-Afrikkaa hitusen edellä. Swasimaa on pieni miljoonan asukkaan valtio suuren afrikan sylissä, ikäänkuin vatikaani meillä euroopassa. Kuningas "King Mswati IlI" on painottanut juuri tätä palvelu alttiutta ja kannustaa ihmisiä yrittämään. Hänen isänsä Sobhuza II (22. heinäkuuta 1899 – 21. elokuuta 1982) oli Swasimaan 3. kuningas, ja kruunattiin kuninkaaksi vasta 5kk ikäisenä, ja hallitsi aina 80 luvulle saakka, ollen näin maailman pisimmin vallassa ollut monarkki. Mitä häneen tulee hän kannatti aina väkivallatonta toimintaa, toivoen asioiden ratkomista puhuen ja sovitellen. Tästä lienee seurausta se että swasimaata sanotaan turisteille todella turvalliseksi, enkä itse kohdannut minkäänlaisia ongelmia liikkuessani premisseillä.
Kuten kuvastakin voi todeta, swasi-maata korostavat erityisesti nuo jylhät vuoret jotka reunustavat ja halkovat tätä pientä sympaattista valtiota. Vuoret ylittävää moottoritietä saa ja pitää ihmetellä niin lukuisin nousuineen ja mutkineen, nopeuksien ollessa jo se ennestään tuttu 120km/h.
