Day 4 Kruger National Park
Approximate Distance: 160kmEstimate Travel Time: 4-5hrs (including game-driving)
Travel into Kruger National Park, one of the top safari destinations in the world. Along with the "Big Five", hippos, crocodiles, zebra, wildebeest, monkeys, and amazing bird life abound in this game park. Enjoy wildlife view from your own vehicle as you make your way to the camp inside the park for overnight. In addition to enjoying your own game drive, optional activities are available at the camp including open vehicle game drives with park rangers.
Established in 1898 to protect the wildlife of the South African Lowveld (low-lying bush land), this national park of nearly 2 million hectares. Kruger National Park is unrivalled in the diversity of its life forms and a world leader in advanced environmental management techniques and policies. Notably as well is its mixed biological, historical and archaeological significance.
The Kruger National Park is truly the flagship of the South African National Parks, and it is home to a huge array of plants and animals. With over 145 species of mammals, it is possible to see all the classical African big game, including elephant, black and white rhino, hippopotamus, giraffe, zebra, buffalo, warthog and many antelope species. Large carnivores include lion, leopard, cheetah, wild dog and spotted hyena. There are also many smaller mammals equally enticing species.
Some of the bird life here cannot be found elsewhere is South Africa, as 507 species reside in the park. Hornbills, Starlings, Vultures, Rollers, Bee-eaters and Shrikes typify the ubiquitous avi-fauna, and birders can look forward to pursuing the big 6 (Saddle-billed Stork, Kori Bustard, Martial Eagle, Lappet-faced Vulture, Pel’s Fishing Owl and Ground Hornbill). Eagles are common: Bateleur, Martial, Black-breasted Snake, Brown Snake, African Hawk, African Fish and Tawny are all regularly seen, and in summer: Wahlberg’s, Steppe, Lesser Spotted. The Park’s numerous water points make for excellent birding, while the rest camps and picnic sites are exceptionally rewarding for birders.
The interaction between man and bush is evident in the Kruger National Park, from the bushman rock paintings to the majestic archaeological sites like Thulamela and Masorini. This is also regarded and preserved as a treasure, as they represent the cultures, people, and events that played a big role in the history of the Kruger National Park.
With Kruger being so vast it naturally has a tremendous botanic diversity. Simplistically the park can be divided into 16 macro eco-zones. The northern half of the park, north of the Olifants River is predominantly mopane veld, while south of the Olifants the ecozones are thornveld. There are 336 tree species in the park.
On 26 March, 1898, South African President Paul Kruger signed a proclamation for the founding of a government game park in the Eastern Transvaal, between Crocodile and the Sabie Rivers. As a large animal habitat, this area was at the time an extensive hunting grounds, but mosquito and Tsetse fly populations however, prevented human settlement in the area. The area stayed untouched until after the Anglo-Boer, when the new British administration accepted the idea of a game sanctuary and appointed a warden for what was called Sabie Game reserve. They appointed Major James Stevenson-Hamilton, who was the first to raise the idea that the area should be opened for animal viewing by the public, instead of the proposed plan of opening it for hunting.
The first road in the newly named Kruger National Park was laid down from Sabie bridge to the Olifants River, the second from Sabie Bridge to Pretoriuskop and the third from Sabie bridge to Crocodile bridge. The first three tourist cars entered the park in 1927, using the entrance at Pretoriuskop. Among the passengers was a seven-year old, Douglas Jackaman, who was so impressed by what he saw that he later became a camp manager in the park.
No accommodation was provided for the visitor, they made their own camps in thorn-bush enclosures. Visitors also carried weapons for their protection. In 1944 a cordon system was introduced between the park and local farms to decrease the impact of foot and mouth disease on the parks wildlife. Stevenson-Hamilton retired through the years of the Second World War, through which time the park was closed. The park was again opened to the public in 1946 under new control.
Pretoriuskop Lodge, Krugerin luonnon puisto
On suorastaan vähättelevää kutsua Krugeria puistoksi, sillä laajuudessaan se peittoaa muutamia pienempiä valtioita mennen tullen, samaista vähättelyä oli myös matka-ajaksi arvioitu 2,5h, sillä meiltä siihen kului 10tuntia. Onneksi olimme lähteneet matkaan hyvissä ajoin, sillä puiston alueella oleville yöpymispaikoille johtavat portit suljetaan näin tammikuussa klo 18.30, ja sen jälkeen tulleille ei olla enää lainkaan niin sydämellisiä, kuin meille ajoissa saapuneille.
Ajettuamme tahallamme harhaan, pois päällystetyltä pääväylältä, pitkälle kiemurtelevalle hiekkatielle( kyseinen tie oli kyllä virallinen luonnonpuiston reitti, mutta tietä ajettuamme totesin tielle määrätyn 40 km/h olevan todellakin liikaa, todellisen nopeuden pysyessä 10-15 km/h:n välillä), Jani bongasi kauempaa pusikosta harmaan kallion. Kallio osoittautui kuitenkin tarkemmin katsottuna Norsuemoksi ja poikaseksi. Parimetriä ajettuamme, Norsuemo ja poikanen olivatkin kokonainen Norsulauma. Laumassa oli kaksi pikkuista, ja yksi aivan pikkiriikkinen poikanen (jos norsua nyt voi koskaan pikkuiseksi kutsua), ja ne olivat juuri ylittämässä hiekkatietä, kun osuimme niiden tielle. Varovasti madellen, ja auton varmuuden vuoksi käynnissä pitäen, napsimme kuvia, ja yritimme tekeytyä mahdollisimman vaarattoman oloisiksi. Olimme nimittäin kuulleet useammasta suusta varoituksia norsujen aggressiivisuudesta, jos ne kokevat itsensä saatikka poikasensa olevan vaarassa. Outo sininen peltilehmämme ei kuitenkaan aiheuttanut laumassa korvien heilauttelua suurempia purkauksia, joten selvisimme onneksemme kolhuitta kohtaamisestamme. 
Norsulauman kohtaamisen jälkeen näimme vielä useita muitakin emoja poikasineen, mutta todellinen elämys oli nähdä kolmen urosnorsun porukka juottoaltaalla. Jos aiempi kohtaamisemme naarasnorsujen ja poikasten kanssa oli ollut mahtava, niin nämä kolme jättiläistä saivat meidät mykistymään. Kokoero naaraisiin oli selvä. Valtavat harmaat päät kääntyivät katsomaan meihin, samalla kun napsimme kuvia minkä kerkesimme. 
Samalla alueella missä urosnorsut majailivat, sukelsi tie apinanleipäpuiden katveesta varsinaiselle savannille, jossa näkyvyys oli hyvä ja ruoho lyhyttä. Pysähdyttyämme ihailemaan matkojen päästä kaukana vaeltavaa norsulaumaa(joka osoittautui em. urosnorsulaumaksi) Huomasimme lyhyen heinikon seassa liikettä, kojootin poikanen siellä tutkiskeli syvemmin nurmikkoa, josko nuorelle saalistajalle sieltä löytyisi mehukas myyrä, tai jokin muu makupala. Toisella puolella autoa, muu perhe sisarineen vietti iltapäivä siestaa, väsyttävän kaniinin metsästyksen jälkeen. Toki sydämellisesti he toivottivat takaisin laumasta kauemmas eksyneen toverinsa.
Tähänastisen matkamme eläimelliset kohokohdat olivat olleet lehmiä ja vuohia, joten en olisi ikinä uskonut ajavamme ohi villieläimistä. Oltuamme Krugerissa vaivaisen aamupäivän oli kuvasaaliimme kuitenkin niin runsas, että meitä ei enää hätkähdyttänyt muiden vieraiden bongaamat yksittäiset norsut ja Gnut, vaan ajoimme tyynesti ohi päämääränämme ehtiä ajoissa Pretoriuskopiin. 
Pretoriuskopissa yövyimme simppeleissä mökeissä, joista luksusta teki kuitenkin toimiva ilmastointi ja jääkaappi, jonne saimme sulloa kyläkaupasta ostamamme ruoat. Itse tehty illallinen koostui leivästä, afrikkalaisesta kasvishöystöstä ja tonnikalasta, ja oli yllättävän maukasta. Juhliaksemme hieman perille pääsyä tuhlasimme muutaman euron leirintäalueen kauppaan, ostamalla pistorasia-adapterin, ja pullon Obikwa Merlota, eli Eetun nimikko viiniä. Muistellessamme terassilla pikkuista koiravauvaamme, saimme parahiksi kännykkää ladattua sen verran että saimme vastaanotettua isältä multimediaviestin, joka sisälsi kuvan Eetusta. 
 |
| Koska, täällä on kesä oli kaikilla emoilla poikanen matkassaan. |
Ajellessamme kohti pretoriuskop-leiriä olimme jo heittäneet toivomme nähdä uudelleen tuo savannin kiistaton kuningas. Kuitenkin hieman ennen saapumista leiriimme, pysähdyimme ihmettelemään tienvarteen parkeerattua safari ajoneuvoa ja siellä vieläkin hölmistyneempiä turisteja. Tienvarressa makasi liikkumatta hienolla harjaksella varustettu uros, joka näytti uinuessaan niin rauhalliselta että teki melkein mieli nousta autosta tekemään tuttavuutta. Kuitenkin eläimen jatkuvasti nuuskuttava nenä ja liikehtivät suunpielet kertoivat siitä ettei autosta nouseminen olisi ollut terveydelle hyväksi.
 |
| Näitä savannien hitaita kiiruhtajia, sai aina väistellä tietä pitkin taivallettessa. |
