Day 1,2 and 3, from Pretoria to Manyleti

Day 1 Pretoria

Arrive in Johannesburg at any time, you are met at the airport and transfered to your hotel. There are no planned activities, so enjoy the city.

Johannesburg is the most populous city in South Africa and is affectionately known as "Jo'burg" or "Jozi" by South Africans. Johannesburg officially became a city in 1928, and by 1960 it had more than 1 million inhabitants. It is also known as the former home of Nelson Mandela. It is highly recommended to take some time to explore the country's recent history with a visit to the Apartheid Museum, You could also experience another side of South African life with a visit to one of the city's nearby townships.

The morning of day 2 your car is delivered to you at your hotel by an Avis representative. He/she will go over all instructions and settle directly with you on all local payments, fees and documentation.

Self-Drive alkoi...

Mhanya B&B oli kotoisa pieni Lodge, jonka turkoosin sinistä uima-allasta reunustivat siistit ja kompaktit majoitustilat. Tuskin olimme astuneet ulos taksista, kun Lodgen isäntä riensi meitä vastaan pihalle, ja kiikutti tonnin painavan laukkumme sisälle yksiöömme onnitellen meitä samalla äärettömän sydämellisesti. Kävi ilmi että maineemme vasta avioituneina häämatkalaisina oli kiirinyt edellemme, ja niinpä meidät vastaanotettiin (jos mahdollista) vielä tavanomaistakin lämpimämmin suuri, punaisista ruusuista koottu kimppu yöpöydälle asetettuna. Huoneemme oli suloinen ja 2m uima-altaasta. Isäntä hyöri ja hääräsi ympärillämme, ja mainosti lähiötä turvalliseksi kävellä. Seuraavaa päivää jännittäen, maha perhosia täynnä, torjuimme kuitenkin innokkaan isännän ehdotukset kävelyretkestä lähiön Spar-marketille, ja kerroimme toivomamme lähinnä paljon unta ja lepoa. Tietäväisesti virnistellen isäntä jättikin ”nuoren parin” omaan rauhaansa, ja lupasi tarjoilla aamiaista vasta 08.30, jotta saisimme nukkua hieman tavanomaista myöhempään.

Hyvin nukutun yön jälkeen olimme hereillä jo kukonlaulun aikaan, innolla pakkaamaan tavaroita laukkuihin ja valmiina vastaanottamaan uuden menopelimme. Ajokin luovutusmaksuja hieman jännitettyämme, totesimme ettei mitään ylimääräisiä kuluja kuitenkaan kertynyt.  Lukuun ottamatta takuumaksua, jonka saisimme takaisin auton palautettuamme.

Parkkipaikalla meitä odotti taivaansininen Toyota Corolla vm. 2010. Iso auto, mutta pieni moottori sanoisin ja 6 vaihde on aivan liikaa tuohon autoon(pienessäkin ylämäessä auton vauhti hiipui, ajattaessa tuolla kuudennella vaihteella kaasu pohjassa). Kuitenkin auton huolellisesti tarkastettuamme saimme auton avaimet ja valmistauduimme matkaan, ohjeita noudattaen pakkasimme kaikki tavarat konttiin(etteivät houkuttaisi ketään jos pysähdymme esim. valoihin) Ovet neuvottiin pidettävän lukittuna kaiken aikaa. 

Day 2 Sabie/Hazyview area 

Approximate Distance: 380km

Estimate Travel Time: 4 1/2hrs

Drive to your hotel in the Sabie/Hazyview area, a small country town nestled in the majestic Drakensberg escarpment mountains of the Mpumalanga province, South Africa. Options include hiking, fly fishing, mountain biking, horse riding, white-water rafting, rock climbing & abseiling, bird watching, 4x4 trips, sightseeing, and shopping for African arts & crafts.

The town is located 360 km (220 miles) east of the Johannesburg International Airport and 64 km (40 miles) west of the renown Kruger National Park. Sabie is a popular tourist destination with breathtaking nature scenes and spectacular water falls in pristine mountain streams.

...Oikealta ohjaaminen tuntuu todella pöhköltä, mutta liikenteen omaksuminen noin periaatteessa ei ole vaikeaa. Ainoastaan moottoriteillä on ruuhka-aikaan todella tukalaa liikkua, autoja menee ohitse molemmin puolin, eikä nopeusrajoitusten ylittäminen tunnu olevan täällä se suurin synti. Olin todella helpottunut, kun pääsin siltä ikävän ruuhkaiselta N1 moottoritieltä pois (ajettuamme parikertaa sitä edes takaisin etsien oikeaa liittymää N4:selle). N4 johtaa pohjoiseen pitkälle Mosambikin rajalle saakka, moottoritienä. Kyseistä tietä oli melkoisen helppoa ajaa, eikä liikenne tuohon suuntaan ollut voimakasta. Ohitettuamme 4 tietullia, joissa maksut suurenivat mitä pidemmälle tietä etenee. Sara pätevänä kartturina neuvoi meidät poistumaan tuolta tieltä oikeassa kohdassa, johtaen meidät suorinta tietä päämääräämme. 

Vasemmanpuoleinen liikenne vaatii keskittymistä.

Nopeusrajoitusten pysyessä todella korkeina tie muuttui kapeaksi ja maisemat jylhiksi (kaistat pikkuteillä ovat kapeammat täällä, kuin siellä Suomessa). Kylä kylän jälkeen seurasimme tarkkana tienviittoja, että osaisimme kääntyä tielle 37 (täällä tien viitoitukset ovat todella huonot verrattuna Suomeen) tien numeroa ei näet ilmoiteta läheskään aina ennen risteystä eikä välttämättä risteyksissä, vain ainoastaan paikka minne tie johtaa, oli ilmoitettu tienviitoissa. 

Löydettyämme oikean tien alkoi jyrkkä nousu, kohti korkeita vuortenhuippuja, tie muuttui nousevaksi ja laskevaksi serpentiiniksi.  Väillä pilvien lomasta avautui näköalat alas syvien laaksojen pohjaan saakka. Ja tie teki mitä hurjimpia käännöksiään kuilujen reunalla, toisinaan ilman turvakaiteita. 

Nousujen ja laskujen jälkeen juuri ennen jyrkintä nousua tienviitta opastikin meidät perille tähän vuoristohotelliin. (Toivottavasti kuitenkaan sen yhden kirjailijan kauhukuvat vuoristo hotellista eivät käy toteen ;/). Tällä hetkellä ihailen kaunista vuoristomaisemaa 2149 metrin korkeudessa odottaen ruokailua ja illalla pistämme nurkassa sijaitsevaan kamiinaan tuleen joka toivottavasti saa meidät tuntemaan olomme vielä kotoisammaksi. (Solan nimi on Long Toms pass ja nimi tulee Buurisodan aikana käytetystä tykistä).

Kirkas valo pistää aivastamaan.

Iloiset matkaajat uima-altaalla

Misty Mountainsista Shalati Adventure Lodgelle, Manyeleti game reserve

Misty Mountains osoittautui nimensä veroiseksi paikaksi, kun aamulla heräsimme sankan usvan keskeltä viileään ja sateiseen aamuun. Maittavan aamiaisen jälkeen päätimme kokeilla onneamme läheisellä kalalammella. Saimme saaliiksi kuitenkin ainoastaan kauniita kuvia ja mielenrauhaa, sillä vaikka pienen harjoittelun jälkeen tekninen puoli pyynnistä oli kunnossa, kalat eivät vain ottaneet tarttuakseen vieheeseen.

Laskeutuminen alas vuorilta oli aivan yhtä vaativaa kuin sinne kipuaminenkin oli ollut. Turvakaiteettomuus takasi jälleen kauniita kuvia, muttei tällä kertaa lainkaan mielenrauhaa. Onneksi muutama muukin turisti jännitti näissä kuoleman kurveissa kaasuttelua, ja meitä elämäämme arvostavia autoilijoita kerääntyi lopulta sievä nippu jonottelemaan paikallisen rekan taakse.

Turvallisesti tasaisella maalla ja viivasuorilla teillä huomasimme maiseman äkkiä muuttuneen sademetsistä ja tasangoista, lehmiä ja vuohia viliseväksi savanniksi. Ja vaikka lehmälauma Tuusulantiellä aiheuttaisi suomessa yleisen liikennekaaoksen, ei täällä moisesta edes hätkähdetä. Paikallinen hyötykarja osaa liikkua liikenteessä varsin kauniisti, vaikka muutamia poikkeuksiakin toki löytyy.

Liikennekulttuuri on kaiken kaikkiaan liberaalimpaa kuin suomessa; ”elä ja anna muidenkin elää” sopii varsin hyvin kuvaamaan Etelä-Afrikan liikennettä (ainakin omien kokemustemme perusteella). Liikenteessä ollaan varsin suurpiirteisiä ja täällä sallitaan kaikenlaiset ajokit, lehmät, aasit ja vuohet tien reunoissa, sekä keskellä kaistaviivaa ajaminen. Vapaus ei kuitenkaan tarkoita samaa kaaosta, kuin monissa Etelä-Euroopan maissa, joissa omat tarpeet asetetaan tärkeysjärjestyksessä yleisen turvallisuuden yläpuolelle. Täällä otetaan varsin hyvin huomioon kanssa autoilijat; kovaa saa ja voi ajaa (120km/h tavallisella tiellä, missä 1kaista per suunta), mutta jollei toisin ole määrätty (sillä minimirajoituksiakin löytyy) voi tiellä myös körötellä kaikessa rauhassa, kunhan muistaa antaa tietä kaahaajille. Jatkuvia ohituksia varten moottoriteissä on (usein) lähes auton levyiset reunukset, joten vaikka kaistoja on vain yksi suuntaansa, voi tiellä tiukanpaikan tullen ajaa jopa neljä autoa rinnan, plus muutama lehmä. Tästä poikkeuksena jo kuvailemamme vuoristotiet, joista ei taas löytynyt ei reunuksia, eikä kaiteita eikä myöskään lehmiä).

Kaikista vaaratilanteista, lehmistä, kolareista tai muista tientukkeista, varoitetaan muita autoilijoita ajamalla hätävilkut päällä. Ainoastaan poliisista varoitetaan, ei hätävilkuilla, vaan välkäyttämällä vastaantulijoille valoja.

 Hätävilkkujen käyttö liikenteessä on muutenkin varsin yleistä; niitä muun muassa vilautetaan usein ohituksen jälkeen, kiitoksena tietä antaneille, ja vastaukseksi tähän välkäytetään pikaisesti ajovaloja, joita muuten ei juurikaan kukaan käytä, ainakaan ennen pimeän tuloa, jos silloinkaan.

Tieopasteita aiemmin parjattuamme, olemme jo jokseenkin tottuneet paikalliseen järjestelmään, joten navigointi näillä päättymättömillä teillä on jo hieman helpompaa. Shalatiin saamamme kirjalliset opasteet olivat kuitenkin jokseenkin epätarkat, kuten Gap-adventuresilta saamamme ohjeet usein ovat olleetkin, joten nakkasimme ohjeet sivuun ja luotimme karttakirjaan. Vasta kun kylä toisensa jälkeen oli ohitettu, ja maaseutu alkoi jo muuttua erämaaksi, aloimme kaivata säästöbuumissamme turhaksi ylellisyydeksi laskemaamme GPS-navigaattoria.

Maisemat olivat kyllä kauniita, mutta mitä pitemmälle päästiin, sitä omituisemmiksi tiekylttien opasteet muuttuivat. Puuston ja lehmien käydessä harvemmiksi aloimme jo huolestua, ja juuri kun olimme heittää hanskat tiskiin, tie päättyi kahteen porttiin, joista toisessa luki Manyeleti, ja toisessa Shalati. Olimme vihdoin perillä.

Day 3 Manyeleti Game Reserve 

Approximate Distance: 130km

Estimate Travel Time: 2hrs

Make your way to the Manyeleti Game Reserve, located on the edge of the famous Kruger National Park. Once you arrive at the Lodge, there are various optional activities to choose from including open vehicle game drives, game walks, visits to conservation projects or local village.

The name Manyeleti, means 'Place of the Stars' in the local Shangaan language and guests have the opportunity to watch the magnificent Southern Constellation. Manyeleti is situated away from the mainstream tourist areas and guests can experience the tranquility of the African Bush in absolute seclusion.

Manyeleti Game Reserve is situated between the Timbavati Private Reserve, the Kruger National Park and the Sabi Sands Game Reserve and is home to the big five and many other species of wildlife. Animals in the Manyeleti Reserve are able to roam as they please as there are no fences to restrict them. This hot area experiences summer rainfall but the rainy season is never guaranteed to bring as much rain as they would like and droughts are sometimes experienced. It is drier here than further south and animals can often be seen at the waterholes. The winter days are normally bright and clear with cold evenings around the bonfire.

Shalati Adventure Lodge

Shalati oli todellakin nimensä veroisesti varsinainen seikkailu. Sydämellisten tervetuliaispuheiden jälkeen Lodgen omistaja pariskunta pyysi meitä allekirjoittamaan vastuuvapautus kirjelmän, jonka myötä otimme omalle vastuullemme kaiken liikkumisen ja yöpymisen tällä myrkyllisisä öttiäisiä ja villieläimiä kuhisevalla alueella. 

 Muistutukseksi alueen vaaroista, seinälle oli ripustettu suunnaton kyltti Afrikan käärmelajeista, ja meitä pyydettiin pitämään vaatteet laukuissa ja laukut kiinni skorpionien ja myrkyllisten hämähäkkien varalta.

Kaikkien näiden varoitteluiden jälkeen yöpyminen moskiittoverkon alla, savannin reunalla oli yhtä aikaa innostava, jännittävä, ja vilkkaan mielikuvituksen ansiosta myös hieman pelottava kokemus. Ilmastointia ei tietenkään ollut, mutta kattotuuletin toi helpottavaa luksusta yöhön. Kääriydyimme siis silkkisiin makuupusseihimme jättäen ötököiden varalta lakanoiden pöyhimiset sikseen, ja kävimme levolle.  Johtuiko levoton yömme isännän varoituksista, vilkkaasta mielikuvituksesta, vai peräti malarialääkkeen sivuvaikutuksena saaduista omituisista yöunista, sitä en osaa sanoa, mutta paremminkin olen nukkunut. Se osa yöstä jolloin en hikoillut, palelin, ja kun en palellut, väistelin Janin heittelehtimistä, tämän taistellessa unissaan milloin mitäkin vaaraa vastaan. Aamun tullen olimme
kuitenkin virkeitä, ja iloisia, sillä kaikesta huolimatta, nautimme yöpymisestämme Lodgessa, jossa pääsimme lähemmäs luontoa, kuin missään aiemmissa yöpaikoissamme.

Olimme jopa hieman pettyneitä, ettemme olleet nähneet ainuttakaan skorpionia, ja vain yksi kämmenen kokoinen hämähäkki kipitti polulla vastaan. Polun varren kivetyksen alle kätkeytynyt käärmekin (joiden pelossa olimme iltapäivällä ajaneet ylimääräiset 60km lähimpään kylään ostamaan taskulampun ja pattereita) oli vain 30cm mittainen pienokainen.

Shalatista hengissä selvinneinä, ja Afrikan villin luonnon kutsun kuulleina, otimme aamupalan jälkeen suunnan kohti suurta Krugeria, ja Pretoriuskop Lodgea, jonne Gap’in ohjeiden mukaan oli ajomatkaa vaivaiset 2,5tuntia…